Historia

Espoon Punanen (alun perin Espoon partiotaitomestaruuskilpailut) on järjestetty vuosittain vuodesta 1964 lähtien. Alkunsa kisa sai tammikuussa 1964, kun Vaaran Vaeltajat päätti Terho ”Isi” Jousen johdolla järjestää partiotaitokilpailun ja kutsua siihen vartioita myös lippukuntansa ulkopuolelta. Kilpailuun lähdettiin lauantaina koulun jälkeen Lintuvaarasta ja reitti kulki Pähkinärinteessä ja Myyrmäessä.

Sääolosuhteet yllättivät kilpailijat ja suojasää vaihtui -23 °C pakkaseen. Yörastille tultaessa lähes kaikki vartiot olivat keskeyttäneet. Sunnuntaina voittajaksi julistettiin Grankulla Scoutkårin vartio. Kisainnostus syttyi ja tämä porukka päätti järjestää hyvin toteutetun kisan kaikille espoolaisille.

Loka-marraskuun vaihteessa 1964 järjestettiin Espoon ensimmäinen punaisen sarjan partiotaitomestaruuskilpailu. Koska kilpailussa oli aluksi vain yksi sarja, sitä ruvettiin myöhemmin kutsumaan Espoon Punaiseksi. Noin viikko kilpailun jälkeen pidettiin palkintojenjakotilaisuus, jossa käytiin läpi tehtävien oikeat suoritukset ja tulokset – tapa, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Tilaisuuden yhteydessä hahmoteltiin myös uudelle kisalle sääntöjä. Jo silloin kehitettiin kilpailun jatkuvuuteen ratkaisevasti vaikuttanut järjestämissääntö: voittajavartion lippukunta järjestää seuraavan vuoden kilpailun.

Vuoden 1968 kilpailijat pelotteli pois sää: ennen kilpailua oli satanut 30 senttimetriä lunta. Reitti piteni myös yli 40 kilometriin, sillä jään vuoksi joitakin ylitystehtäviä jouduttiin jättämään pois. Järjestelyidensäkin puolesta kisa oli heikohko: kilpailusta puuttuivat muun muassa kuljetukset, kartat, sauna, hyvät ideat ja kilpailijat. Kilpailut oli pakko saada houkuttelevammiksi. Päätettiin ottaa tytöt mukaan kisaamaan!

”Espoon Punasen nimestä tippui i-kirjain ilmesesti vuonna 1971 kirjoitusvirheen seurauksena. Michael ”Micke” Berger (Grankulla Scoutkår) arvelee syyllisen löytyvän eräästä ruotsinkielisestä lippukunnasta…”

Punkusta tuli ensimmäinen tyttöjen ja poikien yhteinen yökisa. Vuoden 1969 kilpailussa oli ensimmäisen kerran mukana tyttövartioiden keltainen sarja. Yökilpailu oli tytöille ainutlaatuinen. Ensimmäinen Hilkan Kilpa järjestettiin keväällä 1970 ja suomenmestaruuskisoissa tytöt kisasivat ensimmäistä kertaa yösarjoissa vasta 1974. Uusi sarja nosti Punkun todella jaloilleen.

Kun vuonna 1971 harmaa sarja tuli mukaan, ilmottautuneiden vartioiden luku kasvoi reiluun viiteenkymmeneen ja kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa useamman lippukunnan voimin. Ensimmäistä kertaa kisaajia jouduttiin paikkaamaan sairaalassa. Kilpailun tulokset laskettiin tietokoneella, tiettävästi ensimmäisenä piirikunnallisella tasolla. Vuonna 1972 otettiin käyttöön radioliikenne viestinnässä.

1970-luvun puolivälissä Punkku oli partiolaisten suomenmestaruuskisojen jälkeen maan suurin partiotaitokilpailu. Vuonna 1982 Punkkuun osallistui jo yli sata vartiota. Osallistujamäärän paisuessa järjestelykoneisto kasvoi ja kisalta myös odotettiin paljon. Järjestämissääntö aiheutti useissa lippukunnissa enemmän tai vähemmän vakavia keskusteluja siitä, saiko kyseisenä vuonna voittaa vai pitikö jättäytyä kakkoseksi.

Punkkuun osallistumisen kynnystä haluttiin madaltaa nuoremmille, niinpä vuonna 1986 perustettiin valkoinen sarja aloitteleville kisaajille. Periaatteena oli, että kerran Punkun kokenut haluaa mukaan uudelleenkin.

Vuonna 1997 järjestetyssä Käsi-Punkussa kisa sai uuden sarjan, joka suunnattiin vanhemmille partiolaisille ja heidän mahdolliselle jälkikasvulleen. Kultaisen sarjan ideana oli tarjota parhaat palat kisaamisesta veteraani-ikäisille, joille ei veren maku suussa koheltaminen sovi.

1999 toteutetun aluejaon myötä Punkun järjestämisvuoro on kiertänyt Espoossa alueittain, jolloin vastuuta on saatu jaettua usealle lippukunnalle.

”Miksi tyttöjen sarjoilla on erilaiset värit Punkussa ja SP:n kisoissa?”

Punkun ja Suomen Partiolaisten kisojen tyttöjen sarjojen erilaiset värit johtuvat siitä, että poikien sarjojen värit otettiin aikoinaan käyttöön jo olemassa olevista SP:n väreistä, kun taas tyttöjen värit päästiin keksimään itse. Kun SP aloitti tyttöjen yösarjat omissa kisoissaan vuonna 1974, käyttöön otettiin aluksi vain tyttöjen punainen ja harmaa sarja. Vuonna 1976 sarjojen nimet olivat sininen ja keltainen kuten Punkussakin, mutta suomenmestaruuskisoissa seuraavana vuonna värit muutetiin ruskeaksi ja siniseksi. Punkku ei seurannut perässä vaan piti perinteiset värinsä.

Punasen yksi erikoisuus on aina ollut avoimuus uusille ideoille. Alun perinkään ei ole kangistuttu tekemään asioita samalla tavalla vain, koska niin olisi aina tehty. On haluttu kehittää kisaa kokeilemalla erilaisia teemoja. Eräs pysyvä asia Punkussa on ollut kisan tasokkuus. Myös kisaajat pitävät Punkusta: kovat kisaajat voivat kilpailla tosissaan, mutta kaikkien ei ole pakko mennä kieli vyön alla. Rastin väliin jättäminen ei automaattisesti sysää vartiota ulos kisasta, vaan heikommillakin on mahdollisuus käydä koko kisa läpi.

Punkussa on alusta asti kokeiltu ennakkoluulottomasti erilaisia sääntöjä. Monessa tämän päivän kilpailijoille itsestään selvässä asiassa Punkku on ollut edelläkävijä jopa valtakunnallisesti. Tehtäväkäskyn lukurauha tarkoittaa Punkussa sitä, että suoritusaika alkaa vasta tehtäväkäskyn luvun jälkeen. Mediaanimetodi aikatehtävien pisteenlaskussa, eli keskimmäisen ajan mukaan tapahtuva vertailu, antaa kaikille reilut mahdollisuudet pisteisiin. Tarkat ja yksityiskohtaiset arvostelupöytäkirjat ovat olleet Punkun valtteja.

Kuvia menneistä Punkuista löydät osoitteesta ept.kuvat.fi. Punkun viralliset säännöt löytyvät EPT:n sivuilta.

Lähde kokemaan, mitä tänä vuonna olemme keksineet!

Lähde: Tarinoita – Partiotoimintaa Espoossa ja Kauniaisissa, EPT, 2004